Tämä kääretorttu vie kielen mennessään! En enää jaksa muistaa mistä ohjeen aikoinaan bongasin, mutta vuosikausiin sitä ei ole enää ollut muualla kun mun päässä, joten on ehkä ihan hyvä kirjata ohje ylös :) Ja tiedoksi teille, jotka ette tykkää kirsikoista. En tykkää minäkään! Mut tähän niitä tulee niin vähän ja ne hakataan niin pieneksi, ettei ne maistu, vaan antavat pirteän säväyksen ja värin torttuun :) Tietty jos tykkäät kirsikoista voit käyttää niitä enemmänkin!
Pohja:
4 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
2 rkl kaakaota
Täyte:
2 dl kuohukermaa
1/2 prk maitorahkaa
1/2 prk (8kpl) säilykekirsikoita
50 g suklaata
sokeria maun mukaan
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Olet silloin vatkannut tarpeeksi, kun nostat vatkaimen pois kulhosta ja vispilöistä tippuva mömmö jää pinnalle tavallaan kellumaan, eikä uppoa heti.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vähitellen siivilän läpi varovasti nostellen ja sekoitellen taikinaa. Ja varo kopauttamasta kulhoa, sillon koko torttu voi lässähtää pilalle.
Levitä valmis taikina paperoidulle pellille ja paista 225 asteessa 7-8 min. Laita pohjan paistuessa pöydälle reilu siivu leivinpaperia ja ripottele sen päälle sokeria. Ota paistunut pohja uunista, nosta leivinpaperin kulmista pohja ilmaan ja laske se naamalleen sokeroitua paperia vasten.
Anna pohjan jäähtyä vähän aikaa ja vedä sitten päällimmäinen paperi pois. Jos pohjasta meinaa lähteä paksumpia lempareita paperin mukaan anna jäähtyä vielä hetki.
Vatkaa täytettä varten kerma. Hakkaa kirsikat terävällä veitsellä pieneksi silpuksi ja höylää suklaa juustohöylällä lastuiksi. Lisää ne, plus rahka kerman joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Lisää sokeria makusi mukaan.
Jos syöt torttua samana päivänä kannattaa pohjaa hieman kostuttaa. Mutta jos torttu odottaa seuraavaan päivään ei kostutusta tarvita. Levitä täyte jäähtyneelle pohjalle ja kääri levy paperia apuna käyttäen rullalle.
Valmis tuotos pitäisi näyttää jotakuinkin tältä... Ja on hyvää!!!
Mietin tänään miten pienillä jutuilla sitä voikin lähimmäisen elämään vaikuttaa. Ystävällinen sana, hymy, kannustus, positiivinen palaute, toisen huomioiminen... Ne saavat päivän paistamaan sisimmässämme :) Ystävällisyydellä ja rakkaudella on aivan uskomaton voima!
Toisinaan tuntuu siltä, että suomalaisten on tavattoman vaikeaa sanoa toiselle positiivisia asioita. Ikään kuin se olisi jotain itseltä pois... Kaivellaan mielummin vikoja toisista ja osoitellaan epäkohtia... Kai se tulee sukupolvien perintönä. Aikoinaan oli tapana varotella vanhempia kehumasta lapsiaan liikaa, ettei niistä vaan kasva ylpeitä! Taisi mennä vähän metsään... ei kasvanut ylpeitä, mutta kasvoi heikolla itsetunnolla varustettuja kansalaisia, jotka lyttäävät lähimmäistään nostaakseen itseään.
Mutta ei pidä yleistää! Toki on paljon aivan ihania ihmisiä, jotka ovat tyytyväisinä juuri sillä omalla paikallaan, juuri niine ominaisuuksineen ja lahjoineen joita heille on suotu. Onneksi on :) Ja sitten asiasta karvalakkiin. Väkersin tänään töissä rakkaalleni ystävänpäiväylläriksi tämmöisen sydämen nappikrysanteemista. Vein sen sit hänen yöpöydälleen ja mielenkiinnolla odotan milloin hän sen sieltä huomaa ;)
Hyvää ystävänpäivää! Juuri kun kerkesin tänään puhua työkavereitteni kanssa ystävänpäivästä ja läheisten muistamisesta ko. päivänä ja todeta, et mulle ei oo sit ainakaan tulossa mitään muistamisia, koska koko päivä on mieheni mielestä vaan kaupallista kakkaa... niin eikös mun rakas tuokin mulle kukkakimpun suklaiden kera!!! Mikä ihana yllätys! Ja hän toi sen tänään, koska on huomenna myöhään töissä emmekä kerkeä näkemään... Mä voinkin sit hiippailla hänen luokseen sillä välin ja valmistella hänelle yllärin...
Remppasin itselleni viikonloppuna koirankopin, tai minikammarin, tai olokolon -ihan miten vaan :D Jotain käsitystä kopperon koosta saatte kun kerron, että sinne mahtuu sänky ja hylly. Eikä mitään muuta. Ja sänkyyn kaatuu suoraan ovelta :D Kuulostaa täysin idiootilta, vai? No, koittakaapa itse olla kouluikäisen lapsen yh-äiti ilman omaa huonetta! Siis täysin ilman omaa rauhaa, tai paikkaa jonne pääsee evakkoon, kun lapset ovat ihan vaan lapsia :) Ja minä olen vielä erittäin paljon rauhaa rakastava äiti, jolla on erittäin huono melun sietokyky... Näine puutteineni en kuitenkaan halua olla ikävä ihminen ja kaakattaa lapsille kurkku torvella joka käänteessä, että olkaa hiljempaa ja painukaa sinne lastenhuoneeseen!! Siispä maalasin vaatehuoneen katosta lattiaan uusiksi ja hilasin sinne hyllyn, johon aion laittaa kaikkea kaunista ja kivaa. Sekä tietysti sängyn, jotta voin rauhassa pötkötellä ja vaikka lueskella, tai kirjottaa blogia, jos siltä tuntuu :D Korvatulpat sinne täytyy myös varata ja tietysti kynttilöitä ja enkeleitä.... Laitan sit kuvia kopista, kunhan saan sen valmiiksi. Nyt vain pari kuvaa enkelikokoelmastani. Kyllä, myös tuo alaston naishahmo on enkeli! Sain sen joku vuosi sitten joululahjaksi vanhimmalta tyttäreltäni :)
Hello again! Olen pitänyt luovaa taukoa luovista jutuista, mutta nyt on taas aika palata :) Tein menneenä perjantaina varsinaisen pikakakun. Eli kääretorttupohja, joka leikataan kolmeksi, täytteet väliin ja kermat päälle. Voila`ja kakku on valmis. Tässä tulee ohje.
Pohja:
5 munaa
1 kkp sokeria
1 kkp vehnäjauhoja
1/2 kkp perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää siivilän läpi vähitellen joukkoon varovasti sekoitellen. Paista 225 asteessa 7-8 min. Kumoa paistettu pohja sokeroidun leivinpaperin päälle. Vedä paperi pohjan päältä irti, kun pohja on hiukan jäähtynyt. Anna pohjan jäähtyä viileäksi. Leikkaa kolmeksi ja kostuta esim. laimealla vadelmamehulla, tai limulla.
Täyte:
2 dl kuohukermaa
1/2 prk Valion kuningatar-rahkaa
1/2 - 1 dl vadelmia
sokeria maun mukaan
Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää muut aineet sekaan. Kokoa kakku.
Päälle:
3 dl kuohukermaa
sokeria tai tomusokeria maun mukaan
1 tl vaniljasokeria
Vadelmia
Valitettavasti en ottanut leikatusta kakusta kuvaa, jossa olisi näkynyt muheva täyte... Mutta kakku on helppo ja nopea tehdä, sekä raikkaan makuinen :)
