Huovutusta...

Kädentaitojen messuilta ostamani villat on päässeet käsittelyyn! Huovuttaminen on jotenkin niin terapeuttista... Kätensä jäjen näkee välittömästi ja villa on niin ihanan pehmeää ja elävää materiaalia työstettäväksi. Tykkään! Kaiken lisäksi, kerrankin on vara tehdä virheitä :D Heti ei tarvii tulla täydellistä, kun työtään voi muokata ja villaa lisätä. Touhuun tarvitaan huovutusvillaa, jota kannattaa melkeimpä tilata netistä, ellei sit satu asumaan sellaisella paikkakunnalla, jossa villaa tehdään. Askarteluliikkeiden pikkuruiset villapussit on kamalan kalliita, eikä niillä pitkälle pötki. Tarvitset myös huovutusneulan, niitä saa sieltä mistä villojakin ja tietty alustan. Alustaksi käy styroksi, tai vaikkapa paksu pesusienen tapainen lätty. Ja sitten vaan villaa alustalle ja tökkimään neulalla :D Lisäile villaa vähitelleen ja käännä välillä työn puolta, ettei se tartu alustaan kiinni. Neulalla on tarkoitus tökkiä pystysuoraan ja syvään, sillon homma toimii niin kun kuuluu...

Tässä työn alla sydän

Ja pari valmista sydäntä

Sain joskus vuosia sitten tuparilahjaksi huovutetun leivän suolapaketin kera. Suolat on syöty aikapäiviä sitten, mutta leipä on ahkerassa käytössä edelleen! Se on mainio pannunalunen ja sopii aiheena keittiöön hienosti. Tein itsekin eilen pari leipää. Leivän sisällä on villapiposta leikatut pyörylät, jotka säästää hieman villan menekkiä. Leivän paksuus on noin 2cm, halkaisija 21cm ja villaa meni 50g per leipä. Kuulostaa vähältä, mutta on oikeesti melkoinen kasa, koska villa on niin kevyttä! 

Huovutettu leipä